Ajttelin nyt tehä tälläsen postauksen siitä miten paljon tää vuos on muuttanu mua ihmisenä, koska niin monet ihmiset oon siitä täällä mua myös huomauttanu ja kyllä olen sen myös itse huomannut :)
Eli kun tänne tulin niin olin todella ujo ja harvoin sanoin mitään, koska pelkäsin että sanon jotain väärin ja ettei kukaan minua edes ymmärtäisi. Pelkäsin kielioppivirheitä ja välillä oli myös todella vaikea ymmärtää australian aksenttia joten mieluummin olin vain hiljaa. Kotonakin olin todella hiljaa ja kun tänne saavuin en edes uskaltanut kysyä missä lasit ovat että saisin lasin vettä.. :)
Koulussa aamuteellä ja lounaalla kun istuin ystävien kanssa ja yksi mun tämän hetken parhaista kavereista jotain alkoi sekoilemaan (esim heitti roskilla kavereita tai kaatoi vettä muiden päälle) olin ihan paniikissa. En tiennyt mitä sanoa tai mitä tehdä joten siinä hiukan naurahdin ja vajosin taas omaan maailmaani.
Koulun ulkopuolella jos joku kavereistani tutustutti minut uuteen ihmiseen sanoin hei ja jotain hiukan siinä juttelin, mutta keskustelun ylläpitäminen oli lähes mahdotonta. En tykännyt olla suurissa porukoissa koska siellä oli aina hankalampi puhua kenenkään kanssa kamalasti mitään. No yksi kaveri kertoikin minulle tässä vähän aikaa sitten, että kun minuun tutustui hän ajatteli että olen todella "stuck-up person" eli että luulisin olevani parempi kuin muut ihmiset..
Mutta nykyään lähes kaikki on toisin :) Eli nykyään puhun lähes taukoamatta kotona ja kodin ulkopuolellakin ja en enää välitä jos siellä tulee muutamia virheitä koska nykyään tiedän että ihmiset kuitenkin ymmärtävät mitä sanon. Englantinikin on parantunut ja sekin on nostanut tuota varmuutta sen puhumiseen. Vaikka en kaikkia sanoja aina ymmärräkkään kysyn vain että mitä tuo tarkoittaa ja sitten taas jatkamme keskustelua.
Nykyään tuo sekoilu on myös osa minua ja siis se on kyllä ihana tapa hieman tuulettua kesken koulupäivän :) Itse kuulunkin siihen porukkaan meidän koulusta, jotka tekevätkin kaikkea outoa välitunneilla ja joskus esim juttelemme huutamalla koska meitä vain huvittaa. Tavallaan mulla onkin jo ikävä kouluun juuri niiden ihmisten takia joita siellä nään päivittäin, mutta en koulun ulkopuolella lähes koskaan.
Ja jos tapaan uuden ihmisen yritän tutustua siihen edes jonkun verran ja yritän pitää keskustelua yllä. Mutta kyllä minä olen vieläkin aika ujo uusien ihmisten seurassa ja jotkut kavereistani ovatkin sanoneet minulle että "olin aluksi niin ujo, mutta kun sinuun hiukan tutustuu sinä olet niin ihana ihminen."
Saa nähdä mitä tuleva 5kk vielä tuo tullessaan :)
See ya!
Minnea
xxxx